Käytiin bestiksen kanssa naistenkympillä Oulussa viime lauantaina. Juontamassa siellä oli tänä vuonna aina niin iki-ihana Marko Keränen. Todella hauskaa oli. En varmaan koskaan oo kävelly kymppikilsaa yhteen menoon, en ainakaan sauvojen kanssa. Niin me sit mentiin O:n kanssa sauvoilla se matka ja mikä parasta, ei tuntunu missään!!

Murun kanssa ollaan kyllä käyty kävelemässä joitain 4 kilsan lenkkejä ja ne on jo tuntunu raskailta. Kaiken kaikkiaan aikaa meni 1h ja 45 min. Mutta kivaa oli, noh täytynee myöntää että kyllä jossain 9 kilometrin kohdalla alko tuntumaan jo jaloissa. Kiitos O ihanasta seurasta kympillä <3.

Mua on viimepäivinä askarruttanu aika monikin asia. Yhen ystävän kanssa tuli tässä yks päivä puheeksi onko nykyajan aikuisopiskelurymien esseiden kirjoitustaidot hyvät ja mitä pitäisi esseissä painottaa enemmän, kirjoituksen ulkoasua vai itse asiaa. Ystäväni kun opiskelee lähihoitajaksi aikuisryhmässä ja hänen mielestä kirjoituksen ulkoasu menee itse asian edelle. Noh, itse en kyllä menis  allekirjoittamaan tuota. Onhan se toki tärkeää, että aikuinen opiskelija osaa kirjoittaa oikein, mutta ottaen huomioon, että joukossa on myös opiskelijoita, jotka eivät ole ikinä kirjoittaneet esseitä (niinkuin meidän koulussa aikanaan). Jos kirjoitetaan essee vaikkapa aiheesta lähihoitajan työ tulevaisuudessa,  kuitenkin painoa pitäisi antaa enemmän itse asiasisällölle kuin oikeinkirjoitukselle. Kyllähän toisaalta essee on täydellinen, jos myös oikeinkirjoitus on kohdallaan. Oikeinkirjoituksen tarkkailu on sallittua siihen asti, kunnes se ei muutu ihan pilkunviilaukseksi. Kyllähän oikeinkirjoitus on ihan hyvä asia osata, mutta asiasisältö on mun mielestä se mihin eniten kannattaa kiinnittää huomiota. Olenko aivan väärässä?

Jooh aisasta kolmanteen, tämä tyttö saattaa olla ensi tammikuussa matkalla teneriffalle. Kovasti mua yritetään houkutella mukaan, mutta en oikein tiedä. Ensinnäkin pelkään lentokoneessa istumista, tai ainakin luulen pelkääväni. Olen viimeksi lentänyt joskus 2 -vuotiaana, enkä muista siitä mitään. Mulla on kyllä aika kova korkeanpaikan kammo niin voisi olla aika kamalaa nähdä koneen ikkunasta, kun kone nousee taivaisiin. Toiseksi Oma kultamussuni jäisi kotosuomeen, enkä näkisi häntä kokonaiseen viikkoon. Olisin "yksin" vieraassa maassa ilman toista puoltani.

No joo, mut nyt taidan alkaa lopettelemaan ennenkuin teksti alkaa mennä höpöksi...

Sain eilen jonkin oudon leipomisvimman ja tekaisin kääretortun. Se oli sellainen oikein juhlakääretorttu. Torttuun sisälle tuli mansikkasurvosta, kermaa, rahkaa ja murskattuja ranskanpastilleja. Päälle tuli samaa kerma-rahkaseosta ja kokonaisia pastilleja.  NAM! =) Jos tässä kohtaa mainostaminen sallitaan, niin www.myllynparas.fi sivuilta löytää aivan ihania reseptejä erilaisiin ruokiin ja leivonnaisiin. Tässä vähänaikaa sitten tehtiin murun kanssa mokkaneliöitä.

Rakkaani oli enemmän kuin tyytyväinen saapuessaan töistä kotiin ilta yhdeksältä ja valmiina oli sekä iltapala (Omatekoisia lohkopottuja ja possuvartaita, tosi iltapala), että tuo tekemäni kääretorttu. Ehkä sanonta "tie miehen sydämeen kulkee vatsan kautta" pitää paikkansa, ainakin meillä. No murunihan tästä innostu ja alko heti tivaamaan milloin teen toscakakkua. Asiasta on monta kertaa jo keskusteltu ja olen sanonut, että sitten vasta teen sitä, kun on perheessä enemmän, jotka sitä syö (itse kun en tykkää siitä). No, pitäähän sitä aina yrittää.

Työtkin loppu sitten, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Voi kun olisin niin mielelläni ollut töissä päiväkodilla pidempäänkin. Aivan ihana paikka se kyllä oli. Sellanen aika vanha, mutta niin idyllinen. Ja mikä parasta, työilmapiiri ja lapset olivat niin ihania. Löysin sieltä myös uuden tuttavuudenkin. Jännä, että joskus jonkun kanssa kemiat toimii niin hyvin yhteen, että vaikka on tuntenut toisen vasta viikon, tuntuu kuin olisi tuntenut jo kauan.

Tähän loppuun löysin aivan ihanan runonpätkän liittyen juuri tämänhetkiseen mielentilaani:

 

"En pyydä voimaa
koko matkalle.
Pyydän vain tukea siihen,
että pysyisin pystyssä
seuraavan askeleen.

En pyydä valoa
taivaan täydeltä.
Pyydän vain nähdä
valon kajon, joka näyttää
suuntaa pimeässä."

Kirjasta Hanna Ekola - Valoa
ja voimaa

 

Niinkuin olen jo monet kerrat sanonut, tämä on vain minun mielipiteeni. En yritä millään tavalla lyödä lyttyyn ketään.  HEI HALOO, minäkin olen vain ihminen. En ole koskaan arvioinut kenenkään uskoa. Vai olenko?? Mikä minä olen arvioimaan sitä. Olen ymmärtänyt, että täällä saa esittää omia mielipiteitään. Enkä ole mielestäni missään vaiheessa maininnut ketään nimeltä, haluan vain esittää mielipiteitä ja omia näkymyksiä asioista. Samalla ihmettelen asioita.  Jos joku ottaa tästä herneen nenään ja suuttuu mulle ikiajoiksi niin minkäs minä sille voin. Jos ystävyytemme kaatuu tähän, mitä voin tehdä? Sitä en todellakaan haluaisi.

Itse voisin suuttua todella pahasti tästä Brutus vertauksesta. Ja kyllä se loukkasikin minua. Mutta en halua jauhaa asiasta tämän enempää.

Olen kyllästynyt tähän ikuiseen jauhamiseen tästä uskonasiasta. En jaksa enää... Enkä aio käsitellä tätä asiaa enää täällä.

Olen voimaton tämän kaiken edessä... *itkee*

Joops täytyy siis jatkaa vielä aiheesta vaikka ensin hautasin sen jo. Ei ole mitään väliä miltä näytät, kun julistat evankeliumia. Jos "saat aikaiseksi kummaksuvia katseita" sillä ei ole mitään väliä. Tärkeintä että yrität. Sillä et ole tilanteessa yksin. Jumala toimi pyhän henkensä kautta ja sinun kauttasi. Mielestäni on todella väärin ajatellä, että en uskovana halua tehdä sitä, mihin Jumala on minut asettanu. Mutta jokainen taplaa tyylillään. Jokaisen uskovan tulisi ymmärtää, että ei ole oikein iloita siitä, että MINÄ tunnen Jeesuksen mutta ei kerro sitä eteenpäin muille. Ei sillä ole mitään hiton (sori) väliä miltä näytät siinä tilanteessa, pyhähenki on sinun kanssasi. Kaikki sanat mitkä tulevan pyhän hengen kautta, ne murtavat muuria. Vaikka ihminen on päällepäin sen näköinen, että "vittu mua sun jutut kiinnosta" niin sen sisällä jotain murtuu. Jumala on sanonut Raamatussa, etttä jokainen sana mikä tulee Jumalalta, murtaa muuria ihmisten sisällä. Tämä meille kristityille niin tyypillinen " usko on jokaisen oma asia", on mielestäni väärin. Tehkäämme sitä työtä mihin Jumala on meidät uskovina laittanut. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka ovat uskovaisia, eivätkä kerro siitä kenellekään. En ymmärrä miten voi ylipäätänsä olla uskossa ja uskoa ettei helvettiä ole olemassa...

Rakkaat ihmiset. Tämä on taas yksi näitä minun mielipiteitäni. Älkää loukkaantuko mulle. Niinkuin sanoin, jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee...Anteeksi!